Vinkkejä opiskeluun

Minun ongelmani on, että jos en tiedä tarpeeksi jostain asiasta, en haluaisi ryhtyä tekemään sitä ollenkaan ja tehdä vähän sinnepäin, koska en koe tekeväni asiaa oikein, jos en tiedä miten se oikeasti tehdään. Tarvitsen tarpeeksi faktaperäistä taustatietoa, jotta tiedän tekeväni asian oikeasti oikein.

Tämän ajatuksen innoittamana opiskelin välinehuoltajaksi vuosina 2021-2022. Työssäni eläinlääkäriasemalla klinikkaeläinhoitajana yksi työn osa-alueeni on lemmikkien hoidossa käytettävien välineiden ja instrumenttien huolto käyttökuntoon seuraavaa käyttö kertaa varten. Halusin jollain tavalla kehittää ammattitaitoani, mutta kolmen lapsen äitinä minulla ei ollut mahdollisuutta lähteä mihinkään sellaiseen opiskeluun, jossa pitäisi lähteä lähiopetuspäiville johonkin kauemmas toiselle paikkakunnalle. Tässäkin asiassa laitan lapset ja heille antamani ajan etusijalle. Sitten törmäsin Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen järjestämään välinehuoltajan koulutukseen. Koulutuksessa olisi lähiopiskelua omalla asuinpaikkakunnallani kerran viikossa tai harvemmin 3-4h ajan. Tiedustelin työpaikaltani, että olisiko minun mahdollista opiskella oppisopimuksella omalla työpaikallani välinehuoltajaksi. Tälle näytettiin vihreää valoa, jonka jälkeen laitoin hakemuksen koulutukseen. Sain kutsun haastatteluun jonka jälkeen opettaja tuli käymään työpaikallani tutustumassa välineistöön ja työtiloihin, joiden perusteella päätettäisiin, voisinko suorittaa koulutuksen oppisopimuksella. Hakemukseni hyväksyttiin ja pääsin aloittamaan opinnot.

Olin viimeksi opiskellut vuonna 2007 ja täytyy myöntää, etten ollut peruskouluaikoina tai sen jälkeisissä opinnoissani koskaan edes ajatellut, että opiskeluakin voisi jollain tavalla opetella. Lasten koulunkäynnin alettua on tullut vähän tutustuttua erilaisiin opiskelutekniikoihin ja kerrottua niistä lapsilleni. Itse ollessani lapsi ja nuori, minulla ei ollut mitään käsitystä miten opiskellaan tai miten voisin oppia paremmin koulussa opetettuja asioita. Varsinkin sellaiset lukuaineet, jotka eivät kiinnostaneet, olivat vaikeita muistaa ja ihmettelin, kun luokkatoverit kertoivat lukevansa kokeisiin. Minäkin koitin lukea kokeisiin, mutta kaikki lukemani meni kyllä ihan harakoille, koska luin vain koealueita läpi miettimättä tekstiä sen enempää, enkä tiennyt, miten muuten voisin harjoitella kokeisiin. Ainoa mitä varsinaisesti muistan opetelleeni ulkoa oli englannin sanastot. Tänä päivänä myönnän, että minua harmittaa, etten osannut opiskella tai ketään ei osannut minua neuvoa opiskelussa.

Välinehuoltaja opintojeni myötä minun oli pakko ottaa selvää erilaisista opiskelutekniikoista, jotta tuntisin selviäväni kirjallisista kokeista ja oppisin teoriaa. Olin aiemmin peruskoulun jälkeisissä opinnoissa saanut yllättävän hyviä koearvosanoja, mutta en koskaan ollut itse tuntenut, että oppisin lukuaineita helposti, koska olen enemmän asioita tekemällä oppiva.

Hain tietoa kirjoista, nettisivustoista, sekä videoista ja sieltähän löytyi paljon erilaisia vinkkejä. Yksi iso asia oli, kun tajusin, että oppimateriaaleista kannattaa poimia vain ne tietyt olennaiset asiat ja opetella ne ja jättää kaikki epäolennainen vähemmälle huomiolle. Tunnilla kannattaa aina kirjata johonkin ylös, jos opettaja sanoo, että tämä asia kysytään kokeessa.

Joten eniten opiskelussa käyttämäni tekniikka oli, että tein lyhyet ja ytimekkäät muistiinpanot pääasioista ja niistä asioista, jotka opettaja oli tunnilla maininnut tulevaksi kokeeseen. Niitä harjoittelin niin, että minulla oli muistiinpanovihko pöydällä auki ja luin aina ohi mennessäni tietyn asia ja muistelin sitä mielessäni. Jos unohdin sen, kävin lukemassa asian uudestaan ja sitten kun muistin sen, luin uuden asian muisteltavaksi. Opettelin asioita myös kirjoittamalla useammat erilaiset muistiinpanot. Samalla kun kirjoitin asioita, ne jäivät paremmin mieleen ja siinä myös huomaa millaiset muistiinpanot ovat parhaimmat itselle opiskelun ja ulkoa opettelun kannalta.

Laajempien tai käsitteeltään vaikeampien asiakokokaisuuksien ulkoa opetteluun käytin muistipalatsi tekniikkaa. Siinä kuvitellaan joku tietämäsi reitti ulos tai jonkin rakennuksen sisälle ja reitille kuvitellaan opeteltavat asiat mielikuvina. Mitä hullumpi mielikuva, sen paremmin asia jää muistiin. Reittiä ja reitillä olevia asioita käydään läpi mielessä usein, niin kauan, että sen muistaa kunnolla.

Nykyään pyydän ja neuvon lapsianikin pyytämään kokeessa itselleni ylimääräisen suttupaperin, johon saan jäsenneltyä ajatuksiani koevastauksiin liittyen. Kirjoitan tai piirrän suttupaperiin hajanaisia asioita kokeessa kysyttävistä asioista ja niiden avulla saan vastaukset loogisessa järjestyksessä koepaperiin.

Peruskoulussa esseenkirjoitus oli minulle aivan outo käsite. Esseen kirjoitusta ei koskaan koulussa opetettu ja siitä minulla ei ollut mitään käsitystä. Sain esseen vastaukseen aina vain muutaman lauseen ja ihmettelin, kun luokkakaverit saivat muutaman sivun! Olen kysynyt lapsiltanikin, että onko heille opetettu koulussa esseen kirjoitusta ennen kuin kokeissa on essee kysymyksiä. Eikä heillekään ole sitä opetettu. Kysyin asiaa luokanopettajalta esikoiseni ollessa kuudennella luokalla ja sain vastauksen, että esseevastauksen opetus ei kuulu opetussuunnitelmaan, mutta voimme sitä käydä nopeasti vähän läpi. Minusta tuntuu kummalliselta, että vaaditaan sellaisen asian osaamista, mitä ei ole edes opetettu missään vaiheessa.

Joten hakekaa tietoa, neuvokaa ja auttakaa lapsianne opiskelussa! Opiskelumotivaatiokin kasvaa huimasti, kun lapsi kokee oppivansa helpommin ja kotona on joku joka auttaa ja neuvoo eteenpäin.

Lastakin kannattaa muistuttaa, että merkkaa ylös vihkoon tai kirjaan, jos opettaja mainitsee, että jokin asia tullaan kysymään kokeessa. Lapsi myös helposti ajattelee, että kokeeseen luku on tosi iso ja aikaa vievä asia, eikä oikein tiedä mistä sen aloittaisi, eikä silloin todennäköisesti aloita sitä ollenkaan. Kannattaa neuvoa ja rohkaista lasta tekemään lyhyet ja ytimekkäät muistiinpanot ja lukea niitä kokeisiin, jolloin lapsi kokee oppivansa ja onnistuvansa, eikä taakka tunnu liian suurelta. Muistiinpanoista on myös muiden perheenjäsenten helppo kysellä kokeeseen liittyviä asioita. Ja jos jotain on jäänyt pois muistiinpanoista, eikä lapsi ole ollenkaan osannut vastata johonkin kokeen kysymyksen sen takia, niin sillä yhdellä asialla ei ole mitään merkitystä. Parempi niin päin, että on osannut lukea kokeeseen ja tuntenut oppivansa asioita, eikä niin, ettei ole lukenut juuri mitään, koska taakka on tuntunut liian suurelta. Kannattaa olla tai opetella olemaan lapselleen, sekä itselleen armollinen.

Muutamia linkkejä opiskelutekniikoihin:

Opiskelukoulu sivustolta löytyy paljon tietoa opiskelutekniikoista.

Studentti youtube video Näillä oli aiemmin myös sivusto/blogi, jossa kerrottiin opiskelutekniikoista, mutta se on näimmä poistunut, harmi.

Kankaanpään yhteislyseo Täältä löytyy listattuna paljon erilaisia opiskelutekniikoita.

Kuuntelin ja katselin myös muutaman yliopisto opiskelijan youtube videoita opiskelutekniikoista, ne olivat tosi hyviä! Kannattaa tutustua.